Olipa kerran politiikko. Hänen nimensä oli Mogens Glistrup, ja hän oli aikonaan tanskalaisen tyytymättömyyspuolueen johtaja – vaikka puolueen nimi ei tietenkään ollut Tyytymättömyyspuolue, vaan ”Fremskrittpartiet” – siis ”edistyspuolue”.
Tällä Glistrupilla oli monenlaisia ideoita siitä miten valtion talous voisi hoitaa yksinkertaisemmalla ja ennen kaikkea halvemmalla tavalla.
Muun muassa hän arvioi, että sotavoimien ylläpitäminen oli aivan turha, ne voisi lopettaa heti.
”Armeija pois, ja sen tilalle suora linja Moskovaan, ja tavallinen puhelinvastaaja joka sanoo ”Me antaudumme” täällä meidän päässämme”, hän sanoi.
Onpa nykyään kirkkopolitiikkoja. Heidän nimeään en jaksa ruveta luetteleman, mutta teoista heidät tunnetaan.
Aivan niin kuin Glistrup nämäkin ihmiset ilmeisesti katsovat että puolustaminen on aivan liian kallis ja työläs, ja että on paljon yksinkertaisempi vain sanoa ”Me antaudumme” kun vihollinen hyökkää.
Paholainen sanoo: ”Minä haluan että herätystyö loppuu!”
Kirkkopolitiikko vastaa että emme tietenkään saa pelottaa ihmisiä puhumalla helvetistä ja kadotuksesta, sanokaamme nyt vain että Jumala on rakkaus, ja ehkä nyt kaikki järjestyy niin että kaikki pääsevät taivaaseen, ainakin kaikki jotka ovat kastetut lapsina ja ovat rippikoulua käyneet…”
Paholainen sanoo: ”Minä haluan että opetus raamatullisesta moraalista lopetetaan!”
Kirkkopolitiikko vastaa että eihän meidän pitäisi sekaantua ihmisten yksityisasioihin, eihän me saamme saarnata sellaisella tavalla että joku voisi loukkaantua, kyllä meidän täytyy siunata ihmisiä uusiin avioliittoihin, vaikka kuinka monta kerta he sitten eroavat ja menevät naimiisiin, ja avoliitotkin ovat jo niin tavallisia, että kai niitäkin nyt jo suvaitsevaisuuden nimessä täytyy hyväksyä…”
Paholainen sanoo: ”Minä en halua että ihmiset uskovat että Raamattu on Jumalan Sana!”
Ja kirkkopolitiikko sanoo että emme voi tiedä millä tavalla kirja on Jumalan Sana, tai jos se yleensä olekaan sitä, ja joka tapauksessa sen on tulkittava sellaisella tavalla että sopii nykyaikaiselle yhteiskunnalle…”
”Me antaudumme!”
Mutta meitä ei ole kutsuttu antautumaan, vaan taistelemaan!
Siis taistelemaan pimeyden ruhtinasta vastaan, hänen demoniansa vastaan, ja kaikkia niitä järjen päätelmiä vastaan jotka yrittävät estää ihmisiä näkemästä Kristuksen ja evankeliumin kirkkautta!
Puolustus on kallis, ja se on työläs. En minä muuta väitä.
Se maksaa aika, ja se maksaa rukoileminen ja paastoaminen.
Se maksaa tuo oma kunnia, joka on meille niin kallisarvoinen, ja se maksaa joskus myös hyvät välit sellaisiin ihmisiin jotka eivät ole valmiit kantamaan ristin häpeää ja pahennusta.
Puolustuksen hylkääminen tulee kuitenkin vielä kalliimmaksi. Se voi maksaa ikuinen elämä – sekä oman että niiden, jotka laimiinlyönneimme takia eivät koskaan saa kuulla hyvää sanomaa!