Ensin tahtoisin sanoa että Vuorisaarna on kokonaisuus, ja nämä kaksi jaetta on tietenkin tulkittava ympäröivän tekstin valossa.
Silloin huomaamme heti, että Jeesus puhuu vanhurskaudesta joka menee syvemmälle kuin vain kirjaimellinen lainkuuliaisuus. Vuorisaarnassa Herra allevivaa että lain henki, siis että rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, on lain oikean soveltamisen ensimmäinen edellytys.
Myöskin täytyy ottaa huomioon että nämä sanat eivät ainoastaan ole opetus opetuslapsille, vaan ovat myös tarkoitetut vastaukseksi lainoppineille ja fariseuksille.
Kreikkalainen sana, joka on suomenkielisessä Raamatussa käännetty ”kumoamaan” tarkoittaa lähinnä ”tehdä tyhjäksi” tai ”turmella”.
Tämä sana on johtolanka.
Jos joku rabbi oli sitä mieltä että toinen rabbi tulkitsi lakia väärin, hän sanoi ”sinä turmelet lakia!”
Jeesus on siis sananvaihdossa toisten rabbien, siis kirjanoppineiden kanssa täällä.
Muut olivat ilmeisesti syyttäneet Jeesusta, ei siitä että hän oli poistamassa tai tuhoamassa lakia, vaan siitä, että hän tulkitsi sen väärin.
Vastauksesksi hän sitten lausuu nämä sanat.
”En minä turmele lakia, päinvastoin, nyt vasta se saa oikea tulkintansa, sillä minä täydennän, olen tullut täyttämään!”
Mikä siis puuttui laista? Mitä Jeeusu toi tullessaan, joka täydensi lain? Hän toi itseään, hän oli Messias!
Kaikki vanhan testamenttin kirjoitukset puhuvat Messiaksesta, ovat täynnä ennustuksia jotka viittavat Messiakseen.
Nyt kun Jeesus tulee, laki saavuttaa lakipisteensä.
Ei pieninkään kirjain katoa, jokainen pienenpieni profeetallinen sana tulee tapahtumaan!
Room 10:4 sanoo että Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Kun vertaa nämä sanat vuorisaarnaan voi näytää siltä että joko Paavali tai Jeesus on väärässä.
Mutta jos ymmärrämme, että silloin kun Jeesus tuli, tuli myöskin selväksi että laki pelastustienä loppui, sillä kukaan ei päässyt perille sillä tiellä, mutta laki sinänsä hän ei tehnyt tyhjäksi, se oli vielä voimassa ja tulee aina olemaan voimassa alkuperäisessä muodossaan, siis ohjeena siitä kuinka me ihmiset tulee olla ja elää ja toimia yhdessä tässä maailmassa, jos ymmärrämme tätä Paavalin ja Jeesuksen sanat eivät ole ristiriidassa!
Me emme tule vanhurskaaksi siitä, että me elämme täydellisesti lain mukaan, mutta meidän tulee elää vanhurskaasti kun olemme armosta saaneet tulla vanhurskaaksi Kristuksessa!
Kun lukee Vuorisaarna, huomaa heti että Jeesus ei suinkaan alentanut lain rimaa, päinvastoin!
Fariseukset olivat rakentaneet systeemin, jota he pystyivät pitämään, ja niin he kuvittelivat että olivat päässeet vanhurskaaksi lain kautta.
Heidän systeemissään olivat ennen kaikkea neljä asiaa tärkeä, siis kymmenykset, almut, rukoukset, ja säännölliset paastot.
Joka hoiti uskonnolliset velvollisuudet näillä neljällä alueella oli heidän mukaansa vanhurskas ihminen.
Jeesus tekee nyt selväksi että nämä eivät riitä – ja että siinä muodossa kuin fariseukset ne harjoittivat ne eivät kelvanneet mihinkään Jumalan edessä. Matt 6:1-18, Matt 23:23-24
Sitten meillä on jakeet 19 ja 20.
Täällä Jeesus sanoo, että jos meidän vanhurskautemme ei ole paljoa suurempi kuin fariseusten, me emme pääse taivasten valtakuntaan.
Tarkoittaako hän sittenkin, että lain noudattaminen on pelastuksen edellytys?
Tuleeko meidän kivittää aviorikkojia, että me pääsisimme taivaaseen?
Mitä aviorikkojain kivittämiseen tulee voimme lukea Joh 8:1-11
Sillä käy ilmi miltä mieltä Jeesus on kivittämisestä.
Mutta eikö meidän sitten tulekaan noudata lakia?
Puhuuko Herra ristiin?
Ei puhu, vaan Hän on menossa siihen suuntan, siis ristin suuntaan.
Jospa miettisimme hetken, mitä Herra oikein tarkoittaa kun puhuu ”taivasten valtakunnasta”.
Me ajattelemme helposti, että tässä on nyt kysymys siitä mitä tapahtuu kun me kuolemme.
Mutta Jumalan valtakunta on myös täällä ja nyt, meidän sydämessämme!
Vanhassa Testamentissa Israel oli Jumalan valtakunta, ja Jumalan antama laki, Mooseksen laki toimi siellä myös maallisena lakina, aivan niinkuin Suomen laki nyt toimii meidän maassamme.
Rikollisia rangaistiin lain mukaan niinkuin missä tahansa valtiossa.
Uudessa testamentissa Jumalan valtakunta ei ole mikään maanpäällinen valtakunta.
”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta” sanoo Jeesus. Joh 19:36
Siispä Jumalan laki ei enää toimi maallisena lakia Kristuksen kirkossa, niin että me seurakunnassa olisimme velvollisia esimerkiksi langettamaan kuolemantuomioita.
Lain nykyisestä tarkoituksesta syntisten suhteen: katso Room 3:20, Gal 3:21-24
Laki on vielä täydellisesti voimassa niin, että synnin lopullinen palkka vieläkin on kuolema! Room 6:23
Tuomio on vain lykätty, ja nyt on armon aika, syntisille annetaan aika kääntyä ja tehdä parannus.
Joka ei parannusta tee, häntä odottaa jotakin paljon pahempaa kuin pelkkä kivittäminen!
Sen takia meidän on sekä elämässämme että opetuksessamme pidettävä kiinni apostolien opetuksesta, joka perustuu vanhan Testamenttiin. He eivät puhu VT:n rangaistuksista, mutta kylläkin VT:n moraalista!
Ja meidän on pidettävä kiinni apostolien opetuksesta myöskin sen takia, että muuten me emme elää Valtakunnan elämää tässä maailmassa, ja todistus Kristuksesta heikkenee.
Olen siis sitä mieltä, että ero lain soveltamisen suhteen on olemassa, että tämä käy ilmi sekä Jeesuksen että apostolien opetuksesta, ja että tämä ero johtuu siitä että Jumalan valtakunta VT:ssä ja UT:ssä ovat erilaisia – toinen on maallinen valtakunta, toinen hengellinen.
Tämä ero ei kuitenkin tarkoita, että laki olisi kumottu.
Synnin palkka on vieläkin lain mukaan kuolema.
Laki on kuitenkin täytetty, Messias on tullut, ja siksi meillä on nyt armoaika, mahdollisuus kertoa ihmisille että vaikka syntinne ansaitsee kuolemaa, voitte kuitenkin saada anteeksi ja pelastua.
Ja kun ihminen tulee uskoon, sitten seuraava askel lähetyskäskyn mukaan on opettaa hänet pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt meidän pitää – aivan niinkuin Matt 5 sanoo…
Voiko tuota enää selvemmin tuoda esille?