Sain äskettäin kysymyksen avioerosta ja uudelleen avioitumisesta. Kysyjä oli kuullut, että minä olin sanonut että tietyissä tapauksissa eronnut ihminen voi mennä uudestaan naimisiin, ja tahtoi tietää, miten minä Sanan julistajana voin ajatella näin. Tässä vastaukseni. Ajattelin, että asia ehkä kiinnostaa muitakin….
Sanoisin ensin, että minun mielestäni se oli hyvä, että et ollut paikalla silloin kun ……….. otti asia puheeksi. Tämä on asia, joka herättää voimakkaita tunteita, on parempi että pääsemme jakamaan mielipiteitä näin sähköpostitse. Sanon näin kokemuksesta. Missä ovat tunteet voimakkaat, on riita lähellä.
(Suomenkieleni on, niin kuin huomaat, vielä surkeampi kirjoitettuna kuin puhuttuna…. : )
Olen paininut tämän mainitsemasi asian kanssa paljonkin. Nuorempana olin jyrkästi sitä mieltä, että kerran vain ihminen menee naimisiin, ja sitten ei enää, paitsi jos toinen kuolee. Olin lukenut Raamattua, ja myöskin sellaisia ”kovan sanan kirjoja” kuin se, joka ehdotat että lukisin, ja siten päässyt sellaiseen tulokseen. En viitsi kertoa ne raamatunpaikat, johon kantani perustui, tunnet ne varmaan yhtä hyvin kuin minä. Lähtökohtani oli kuitenkin sellainen, että, sanotaan viisitoista vuotta sitten, olin täysin samaa mieltä kuin sinä todennäköisesti olet tänään.
Sitten rupesin saarnaajaksi, toivottavasti Herran kutsuma, ja saarnajana joutuu myöskin sielunhoitajaksi, perheneuvojaksi, ja parisuhdehoitajaksi. Ja silloin tuli myöskin tämä kysymys uudella tavalla vastaan. Yritän nyt kertoa millä tavalla kantani osittain on muuttunut, ja miksi minä vieläkin voin olla sitä mieltä, että yhä olen Sanan pohjalla ajattelussani. Tästä on muuten tullut samanlainen kysymys minulle kuin riita naispappeudesta luterilaisessa kirkossa – kun esitän kantani siinä kysymyksessä konservatiivit sanovat minua liberaaliksi, ja liberaalit haukkuvat minua fundamentalistiksi….. : )
Mainitsit Derek Princen kirjan, ”God is a matchmaker” Olen minäkin sitä lukenut, ja minun mielestäni siinä ei tullut oikein selvästi esille miksi tämä hänen valvojaryhmänsä muutti mieltänsä. Voi olla, että luin liian nopeasti… Hehän kielsivät ensin häntä menemästä naimisiin tämän eronneen naisen kansa, ja sitten vuotta myöhemmin hyväksyivät.
Olin parikymmentä vuotta sitten suurkokouksessa, missä Derek ja hänen vaimoaan palvelivat, ja se oli kyllä ihmeellistä katsottavaa, tunnusmerkkejä ja ihmeitä tapahtui, ja pahat henget lähtivät ulos ihmisistä. Herra selvästi siunasi silloin heidän liittoaan ja yhteistä palvelusvirkaansa.
Tietenkin voimme silloin sanoa, että se ei sinänsä mitään todista. Onhan Herra armollinen, ja voi siunata syntisiä ihmisiä! Saihan Daavid Salomo Bat-Seban kanssa, vaikka alku oli surkea. Toisaalta Daavid joutui kovaan kuritukseen ja piti tehdä julkisesti parannusta ennen kuin Herra häntä siunasi, ja Prince ei koskaan saanut sellaista ilmestystä tai kuritusta Herralta, että olisi pitänyt tämän avioliitonsa takia tehdä parannus.
Se Derek-veljestä. Hänen kirjansa ei ole muovannut minun näkökantani, luin sen vasta pari vuotta sitten. Oli minulle vain myönteistä lukemista, kuin sain huomata että olin päässyt suunnilleen samaan tulokseen kuin sellainen omassa luokassaan oleva raamatunopettaja ja Jumalan mies.
Minä huomasin sielunhoitajana, että me ihmiset mielellään suhteessa Jumalaan etsimme sellaiset lait ja säännöt, mistä ei olisi poikkeuksia. Vaikeassa tilanteessa se voi antaa turvallisuutta ja jalansijaa.
Kun ihminen pitää laista kiinni, hän on kuitenkin osittain kyvytön ottamaan Herran armo vastaan, ja tämä oli joskus suurin este kun yritin auttaa toisia. Pelastus perustuu ristin armoon, ja siitä asiasta me oltiin kärsivän ihmisen kanssa melkein aina samaa mieltä. Mutta sitten, kun oli kysymys tästä elämästä, ja sen ratkaisuista, huomasin usein että ihmiset joko turvautuivat lakiin tai laittomuuteen, ja kumpaakaan ei antanut vapautta eikä iloa.
Niin minä joutuin tosissani miettimään ja kysymään: Miten me voimme elää Sanan mukaan joutumatta lain alaisiksi??? Kuinka voin neuvoa ihmisiä sellaisia tavalla että pelastus ja vanhurskaus ja armo ja rakkaus kaikki kulkisivat yhdessä? Ja en tietenkään silloin ajatellut vain tämän eroamisen ja uudelleen avioitumisen asia, vaan koko linja, koko elämä.
Huomasin, että monista Herran käskyistä löytyy poikkeuksia. Älä tapa – mutta esivalta ei kanna miekkansa turhaan. Sapattina saa auttaa toista ihmistä, vaikka työnteko muuten on kielletty. Kunnioita vanhempiasi – mutta jos he kieltävät sinua seuraamasta Jeesusta, et tarvitse totella heitä.
Todennäköisesti on olemassa sekä lain kirjain, että lain henki, lain sisäinen tarkoitus. Totesin että olin tietyissä asioissa ollut pieni fariseus, joka oli pitänyt kirjaimesta kiinni niin, että Jeesus unohtui.
Seuraava kysymys oli itsestään selvä: Mikä on sitten tämä ”sisäinen tarkoitus”? Onko se valtakirja in blanco tehdä mitä vain ”rakkauden nimessä”, niin kuin jotkut väittävät? No, ei niin varmaan. Ei meidän tulee tehdä syntiä, että armo kasvaisi!
Lähdin etsimään, ei ensi sijassa poikkeuksia, vaan varmoja asioita.
Homoseksuaalisuus oli helppo. Sen harjoittamista kielletään aina.
Aviorikos myös. Ei saa koskaan maata kenenkään muun kanssa, jos on naimisissa.
Huorin ei saa tehdä. Sukupuoliyhteys on luvallinen vain avioliitossa. Se on myös selkeä ja poikkeukseton asia.
Hylkääminen oli myös selvä tapaus. Herra vihaa hylkäämistä. Oli aivan selvä, että naimisissa oleva ei koskaan saa erota sen takia, että tahtoo toisen kanssa naimisiin. Eikä sen takia että ”olemme viime aikoina kasvaneet eri suuntiin”, tai ”kun hän ei tee minua onnelliseksi”.
Jeesus sanoo, että erota saa vain jos toinen on tehnyt huorin. Se näyttää myös yksinkertaiselta. Jos avioliitto on rikottu, se on rikki. Hän ei kuitenkaan sanoo, että meidän täytyy ottaa avioeron jos toinen on ollut uskoton, hän vain antaa luvan että niin saa tehdä.
Rikottu avioliitto siis voi korjata! Jaha, mitä meidän sitten tulee tehdä syrjähypyn jälkeen? Mikä on oikea neuvo antaa? Avioero, vai anteeksiantaminen ja uusi alku? Sääntö ei auta siinä! Sehän jättää molemmat mahdollisuudet auki! Jokainen tapaus joutuu katsomaan ja arvioimaan erikseen!
Sitten 1 Kor 7:12-15 sanoo, että jos uskovainen on pakanan kanssa naimisissa, ja se joka ei ole uskossa tahtoo erota, se on OK – vaikka aviorikos ei ole tapahtunut! Siis oli myöskin poikkeus Jeesuksen antamasta säännöstä mahdollinen. Herra antaa Paavalin kautta lisätietoa. Onko sitten muitakin poikkeuksia olemassa? Mitä jos mies ei ole uskossa, juopottelee, ja säännöllisesti raiskaa ja pahoinpitelee uskovaista vaimoaan, mutta ei tahdo avioeroa, vaan tahtoo pitää orjansa? Onko naisella silloin pakko jäädä hakattavaksi, tai saako hän lähteä? Mikä on silloin ratkaisu Jumalan mieleen? Päteekö sana, että Herra on kutsunut meidät rauhaan eikä orjuuteen silloinkin?
Ajattelin, että kyllä oli yksinkertaista olla fariseus.
No, mitä on sitten kaiken tämän sisäinen tarkoitus? Herra tahtoo suojata avioliitto, ja antaa meille paras mahdollinen perusta tähän meidän tärkeimpään suhteeseen. Säännöt ovat siis asetetut meitä varten, emmekä me ole olemassa sääntöjä varten. Onko mahdollista, että Jeesus tarkoitti muitakin käskyjä kuin sapattikäsky, kun hän näin sanoi? Minun käsityksestäni hän tarkoitti kaikki säännöt!
Jeesuksen ja Sanan välillä ei voi olla mitään ristiriita. Jeesus on Sana! Sanalla täytyy olla sama tarkoitus ja päämäärä kuin Jeesuksella oli, kun hän tuli tähän maailmaan, ja teki ja sanoi mitä teki ja sanoi täällä. Evankeliumi täytyy siis aina olla mukana Sanan saarnassa!
Yritin sovelluttaa näitä uusia ajatuksia, joita osittain ymmärsin, osittain aavistin, eri kysymyksiin, muun muassa eroamiseen ja uudelleen avioitumiseen.
Totesin, että Herralla ei ole tapana rangaista viatonta toisen synneistä. Mitä sitten, jos mies hylkää vaimonsa, rikkoo avioliiton ottamalla toisen naisen itselleen, ja niin polttaa sillat takanaan? Aivan selvää on, että Herra ei siunaa tätä miestä ja hänen uutta avioliittoaan. Kukaan kristitty pastori tai pappi ei saisi mennä siunaamaan sellaista paria. Jos joku ottaa avioeron väärästä syystä, hänen täytyy sen jälkeen pysyä naimattomana, tai tehdä sovinnon entisen puolisonsa kanssa. Sellainen käsky on myös helppo ymmärtää, se jättää sovinnon ovi auki.
Mutta onko se tosiaan Herran tahto, ja Herran mielen mukaista, että hylättyä naista tuomitaan elinkautiseen yksinäisyyteen, silloin kun mies on mennyt naimisiin toisen kanssa, ja ovi on kiinni? Tai, jos nainen on lähtenyt ja hylännyt miestään, että miestä sellaisella tavalla tuomittaisi palamaan loppuikänsä? (”Parempi on mennä naimisiin kuin palaa”, 1 Kor 7:9) Miksi sellainen ratkaisu olisi Herralle otollinen? Miten se suojaa avioliittoa? Hylätty osapuoli joutuisi silloin vain kärsimään rangaistusta toisen pahasta teosta!
Herra vielä sanoo, että jos me ymmärtäisimme mitä hän tarkoittaa kun sanoo ”Laupeutta minä tahdon enkä uhria”, me emme tuomitsisi syyttömiä! Silloin meidän kyllä tulee olla hyvin varovaisia, ettemme juuri sitä tee!
Pääsin siihen tulokseen, että pitämällä jyrkästi kiinni kirjaimesta tekisin ja neuvoisin välillä oikein, ja välillä väärin. Aivan kuin lääkäri, joka aina antaa samaa lääkettä, oli sitten tauti mikä tahansa. Aivan niin kuin fariseukset aina ovat tehneet!
Lopulta löysin sanan, joka sen jälkeen monta kerta on auttanut minua toimimaan, toivottavasti, oikein. ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta” Kun sen yhdistin Jes 61:een tiesin, että tätä tietä minä tahdon kulkea.
Minun saarnani ja opetuksiani olisivat tänä päivänä paljonkin toisenlaisia, jos en olisi löytänyt näitä ajatuksia etsiessäni Herran tahtoa ja tietä. En ole tietenkään aina onnistunut olla armon julistaja niin kuin olisin tahtonut, kyllä se vanha kova Ingmar aina välillä pyrkii esille, mutta tämä on nyt minulle Jeesus, Sana, jota minä tahdon seurata ja saarnata, ja jonka mukaan minä tahdon kehottaa, lohduttaa ja neuvoa toisia.
Rukoillen ja etsien minä olen löytänyt tällaiset vastaukset ja ajatukset sinun kysymykseesi, rukoillen ja etsien myös sinä olet löytänyt sinun omasi. Kun Jeesus tulee, tämä meidän yhteinen vajavaisuus katoaa, halleluja! Siihen asti kärsikäämme toinen toistamme rakkaudessa!