Joskus tapahtuu sellaista, joka panee miettimään. Näin kävi mm kerran monta vuotta sitten, kun olin saarnaamassa iltakokouksessa Pietarsaaressa!
Kokous oli päättynyt, ja yleisö oli lähtemässä. Siellä jäi kutenkin muiden lähtiessä eräs naishenkilö, joka varovaisesti lähestyi minua, kun siellä olin keräämässä tavaroitani laukkuihin, ja hän rupesi puhumaan kaikesta ja ei mistään. Kuuntelin hetken, ja sitten aavistin että tällä ihmisellä todellakin on jotakin sydämellään, vaikka ei nyt saa sitä sanotuksi! Rukoilin hilja hetken, ja sitten kysyin suoraan, että miten se nyt on, onko asia niin että sinä haluaisit tulla pelastetuksi?
Nainen ensin melkein säikähti, ja änkytti jotain, mutta sai sitten kun saikin sanottua että juu, kyllä!
Hän teki sitten uskonratkaisunsa siellä paikalla ja antoi elämänsä Jeesukselle, ja rukoilin hänen puolestaan että Herra täyttäisi häntä Pyhällä Hengellä.
Sen jälkeen, kun jo olimme lähdössä, huomasin kysyä jos hän ei ennen tätä iltaa sen kummemmin ollut käynyt kristillisissä kokouksisa?
”Kyllä” hän vastasi. ”Olen käynyt eri seurakuntien kokouksissa ja jumalanpalveluksissa jo monta vuotta!”
”Jaha” sanoin minä. ”Kestipäs sitten kauan ennenkuin olit valmis tekemään ratkaisusi!”
”Ei se siitä on ollut kiinni” hän vastasi. ”Mutta kun eivät ole kysyneet missään seurakunnassa jos haluan pelastua, ja en minä ole tiennyt miten se tapahtuu!”
Muistan että olin sekä iloinen että raivossani kun ajelin kotiin sinä iltana. Että eivät olleet kysyneet!
Kyllä me sitten osaamme olla varovaisia ja hienotunteisia, aivan niin varovaisia että ihminen voi joutua odottamaan kymmenen vuotta ennen kuin joku kertoo hänelle miltä pelastuksen tie näyttää!
Olemmeko tosiaan niiin täysin menettäneet uskoamme siihen että joku voisi pelastua juuri siellä missä sinä tai minä asumme ja käy kirkossa, että emme enää edes viitsi lausua pelastuskutsua ääneen?
Kyllä silloin jo olisi aika tehdä parannus!
Sellainen varovaisuus voi pahimmassa tapauksessa koitua jonkun ihmislapsen ikuiseksi tuhoksi, ja emmehän me kristityt näin varomattomasti saa toimia!