Meillä on kissa. Se on ollut meillä jo neljätoista vuotta, ja on siis keski-ikäinen, aivan niinkuin muutkin tässä talossa. Se on iso, se on laiska, viiskiloinen, tummanruskea, karhunpennun näköinen, ja se nukkuu myös kuin karhu pitkin talven – paitsi että se herää syömään suunnilleeen joka toinen tunti.
Tämä turkiseläin on kuitenkin ilmeisesti ymmärtänyt mikä Room 12:12 sanoo, ja elää ja toimii nyt tämän sanan mukaan koko sydämestään! ”Olkaa rukouksessa kestävät”
Kun tällä meidän kissallamme on nälkä, se huutaa. Ja naukuu ja vinkkuu. Ja juoksee perässä ja pyörii jaloissa että sitä voisi vaikka vahingossa tallata kuoliaaksi. Ja se ei anna periksi. Se kiipee syliin jos istun, se istuu vieressä ja tujoittaa syyttävästi jos ei saa sylissä olla. Ja kerjää ja pyytää ja nalkuttaa. Ei se kuuntele vaikka sille sanoo että oo nyt hiljaa, kyllä sä pian saat ruokaa, odota nyt edes vähän.
Se ei ilmeisesti yhtään laske montako kerta se on jo yrittänyt, tai kuinka kauan se on jo pyytänyt, se on aivan kuin se nollasta lähtisi joka kerta kun lausuu uusi MIAOUUUUU!
Ja se jatkaa kunnes on saanut pyytämänsä – tai siihen asti kun sitä heitetä pihalle…
Ajatelkaa nyt, jos asetamme tämän kissan rukoustavat ja meidän omat vastakkain!
Mikä ero! Me kun rukoilemme kerran tai pari, tai jos on joku erikoisen sitkeä tyyppi asialla jopa kymmenen kertaa tai enemmän, mutta useimmiten usko pienenee sitä muka kuin odotusaika pitenee, ja me annamme periksi. ”En minä mitään saanut, ei Herra vastannut, ei tästä tullut mitään…”
Me voisimme oppia jotain tuolta kissalta!
Esimerkiksi voisimme oppia olla laskematta montako kertaa tai montako vuotta jo on rukoiltu jonkun asian puolesta. Tällainen vain väsyttäää ihmistä, ja voi vielä saada sellainen tuhoisa sivuvaikutus, että ihminen rupeaa vaatimaan Herralta, että nyt sinun täytyy vastata, kun olen rukoillut näinkin paljon!
Me emme osta rukouksillamme Herralta mitään.
Armosta hän antaa, ei pakosta!
Kestäväisyyttä tarvitaan siitä syystä, että rukoustaistelun aikana jotain tapahtuu meissä, ja jotain tapahtuu myös henkimaailmassa. Siellä nimittäin joku aina vastustaa kaikki rukousvastaukset!
Jumala ei muutu miksikään. Hän on aina hyvä!
Olkaamme siis kuin kissamme – aina rukouksessa kestävät! 
Me kun emme edes tarvitse pelätä että Herra ei enää jaksa kuunnella ja heittää pihalle…