Luthersäätiö on hankkinut itselleen piispan.
On nimittäin olemassa monta nuorta teologia, jotka vastustavat naispappeutta, ja kirkon piispat kieltäytyvät nykyään vihkimästä sellaisia papiksi – välttääkseen yhteistyöongelmia seurakunnassa, ainakin virallisen selityksen mukaan. (Muistaakohan kukaan piispoista enää, että 26 v sitten annettiin kauniit lupaukset, että kyllä konservatiivislle jatkossakin olisi tilaa kirkossa? Jotenkin Muhammedin rikotut lupaukset mekkalaisille muistuvat mieleen…saman mallin mukaan mennään…)
Luthersäätiö taas haluaa nimenomaan juuri sellaisia pappeja joita kirkko hylkää, ja sentakia tämä heidän uusi piispansa nyt aikoo heidän riveistään vihkiä niin monta LS-pappia kuin vain tarvitaan.
Ja kyllä meikäläinen nyt vielä tätä voi ymmärtää!
Jos kerran ovat sitä mieltä, että kirkon piispat ovat harhaoppisia, ja että heitä ei enää voi hyväksyä hengellisinä johtajina, ja jos kerran ”puhdasoppiset” nuoret luterilaiset teologit eivät enää saa tulla papeiksi kirkossa, niin siitä vain oma toiminta pystyyn! Näinhän on jo monta kerta tehty kirkon historiassa – tällä tavalla myöskin nykyinen luterilainen kirkko aikonaan syntyi 1500-luvulla!
Mutta sitten en enää oikein pysy mukana.
Luthersäätiö väittää nimittäin edelleen olevansa luterilainen kirkon osa, he eivät lähde tästä luopuneesta kirkosta, jonka piispoihin ei enää voi luottaa, ja jonka päätökset ei voi hyväksyä!
Säätiöllä on siis oma toiminta, omat kokouspaikat, omat jumalanpalvelukset, omat papit, joita kirkko ei hyväksy, oma piispa, jota kirkko ei hyväksy, ja niin edelleen.
Tässä on ilmiselvästi kysymys kahdesta eri porukasta!
Mutta väittävät kuitenkin vielä olevansa Suomen ev.luterilaisessa kirkossa!?
Ei nyt toisen kirkon sisällä voi tällä tavalla lähteä rakentamaan toista kirkkoa.
Ei se ole rehellistä!
Tästä ei voi hyvää tulla. Meidän ”kyllä” tulee olla kyllä, ja meidän ”ei”tulee olla ei!
Luthersäätiö sanoo nyt ei ja kyllä yhtä aikaa.
Jos kansankirkko heidän mielestään ei enää ole luterilainen, je he ovat omasta mielestään ne oikeat luterilaiset, ja he jo ovat rakentamassa ”oikeata luterilaista kirkkoa”, niiin lähtekööt sitten tuosta heidän mielestään ei-luterilaisesta kirkosta!
Se merkitsisi työrauhaa, ja se merkitsisi selkeä viesti minne ollaan menossa.
Ei tarvitsi enää kysyä ”quo vadis”, minne menet?
Ja silloin voitais välttä kaikki ne riidat ja oikeudenkäynnit, jotka muuten luultavasti ovat tulossa, kun syytökset virka-aseman anastamisesta alkavat sataa….