Me ihmiset reagoimme eri tavalla. Kun tapahtuu ikäviä asioita jotkut surevat, toiset masentuvat, toiset taas eivät jaksa muuta kuin olla välinpitämättömiä – ja toiset taas vihastuvat.
Minä olen sellainen joka vihastuu.
Tulen vihaiseksi kun tapaan sielunhoidossa ihmisiä, joita on kohdeltu sellaisella tavalla että ovat niin rikkinäisiä kuin ihminen vain voi olla. Kun istun keskustelemassa esim. sellaisen kanssa, joka on tullut lapsena hyväksikäytetyksi, haluaisin välillä vain kaivaa puukko esille ja lähteä etsimään syyllinen, ja leikkaamalla tietyt ruumiinosat irti varmistaa että ei enää koskaan kävisi lapsen kimppuun!
Tämä on tietenkin lihallinen reaktio, sillä kosto on Herran, mutta miten aikuinen ihminen voi lähteä tuollaista tekemään pienelle lapselle? Tulen vain niin vihaiseksi!
Tai jos edessäni istuu nainen, jota miehensä on hakannut ja orjuuttanut. Välillä tahtoisin vetää sellaisia hirviöitä hirteen, näen välillä punaista kun kuulen uhrien kauhutarinoita!
Lihallinen reaktio, kyllä tiedän, mutta kun en vain kykene ammatillisen viileänä kuuntelemaan tällaisia!
Voin myöskin tulla tulenkuuman vihaiseksi kun katson ja kuulen kuinka Herran Sana ja tahto syrjäytetään, ei vain yhteiskunnassa, vaan myöskin niin sanotuissa kristillisissä kirkkoissa.
Miksi yleensä huutavat välillä ”Herra, Herra”, kun sitten kuitenkin viis veisaavat siitä mitä Herra puhuu?
Minun tekee vain kovasti mieli haukkua heitä kaikkia sudeksi lammasturkissa, sanoa että helvettiin te kaikki vielä joudutte, ellette tee parannusta!
Ja vihaiseksi tulen myöskin silloin kun huomaan että Jumalan lapset välillä täällä maan päällä laitetaan järjestykseen missä toiset ovat muka hienoja ja tärkeitä, ja lahjakkaita – ja rikkaita, jotka antavat paljon rahaa seurakunnalle, ja sellaisia pidetään tärkeäinä, ja heitä kuunnellaan ja kunnioitetaan eri tavalla kuin muut, jotka ovat inhimillisesti katsoen ei niinkään onnistuneita.
Herra on kieltänyt tätä! Tämä rikkoo Kristuksen ruumista!
Eihän meidän pitäisi mukautua tämän maailman menoon!
Olen siis vihainen ihminen. En aina, mutta aika usein, kuitenkin.
Ehkä joku nyt ajattelee, että mikä saarnamies tuo nyt on, eikö sellainen pitäisi olla nöyrä ja hiljainen, eikä koskaan tulla vihaiseksi?
Tähän voin vain sanoa, että Herrani vihastuu joka päivä, niin miksen minäkin?
Reagoida pitää. Välinpitämättömyys on kaikesta pahin.
Siis silloin kun ei ole kuuma eikä kylmä.
Mutta myönnän kyllä, että minulla vielä on oppimista jäljellä ennen kuin aina ja joka asiassa osaan kanavoida vihaiset reaktioini oikealla tavalla!