Istuin pari päivää sitten kuuntelemassa entisen arkkipiispan radiopuhetta, jonka loppuosassa han siunasi suomen nuoreja homoseksuaaleja, rohkaisi heitä ensin sanomalla etta he eivät tee syntiä, ja sitten siunasi heitä kaikkia, ja heidän kaipuunsa rakkauteen ja läheisyyteen.
Arkkipiispa emeritus John Vikström, 79 v., todisti näin minulle, ja kaikille muille syntisille ihmisille, että näistä Suomen luterilaisen kirkon piispoista alkaa olla hyvin vähää hyötyä sellaisille kuin me.
Syntinen ihminen tarvitsee näet anteeksi ja armoa.
Hän tarvitsee selkeä sanoma siitä mikä on synti, siitä mikä Jumalan Sana sanoo meidän elämästämme ja lihallisuudestamme.
Silloin hän ymmärtää miksi Jeesus piti kuolla, miksi risti oli tarpeen.
Silloin hän voi kääntyä, tehdä parannus ja pelastua.
Vanhan arkkipiispan puheessa näitä asioita ei mainittu.
Siellä kaikkia ja kaikkea vain siunattiin sellaisina kuin ne olivat.
Minä olen liian syntinen ihminen, en minä voisi olla sellaisessa kirkossa.
En minä siellä saisi sitä mikä kaikesta eniten tarvitsen!
Ja kyllä nyt näyttää siltä, että ei monilla muillakaan enää ole mahdollisuutta saada kirkon piispoilta opastusta siitä, miten pääsee ahtaasta portista sisään Jumalan valtakuntaan.
Olen nyt odottanut kaksi päivää toivoen että saisin nähdä tai kuulla että edes joku kirkollinen ylhäisyys nousisi Vikströmiä vastaan, mutta ei.
Jos ei kannustamalla niin sitten ainakin vaikenemalla he kaikki hyväksyvät sitä mikä sanottiin.
Ja olkaamme tarkkoja tässä asiassa!
Se, joka vaikenee, se on puhujan puolella.
Vasta silloin kun avaa suunsa vastalauseen, on ihminen vapaa vastuusta toisen pahoista teoista!
Myöskin meidän nyt on aika harkita hyvin huolellisesti kenen kanssa on yhteistyössä, ketä käy kuuntelemassa jne.
En minä ainakaan kutsuisi tällaista piispaa puhujaksi mihinkään kokoukseen josta olisin vastuussa, enkä menisi kuuntelemaan sitä.
Raamatussa on selkeät ohjeet myöskin tällaista aikaa varten!
Sanoin alussa että luterilaisen kirkon piispoilta ei enää ole kovin paljon hyötyä tai apua syntiselle ihmiselle.
Tarkoitan siis juuri luterilaisen kirkkojohdon nykyinen toiminta ja tievalinta.
On alhaisemmalla tasolla tietenkin olemassa monta luterilaista pappia ja muita kirkon työssä olevat, joista vielä on hyötyä, ja paljonkin, meille armoa ja syntimme anteeksi kaipaaville! Hedelmistään puut tunnetaan!