Tuli nyt vain mieleen että yrittäisin taas pitkästä aikaa kirjoittaa jotakin suomenkielellä. Ei nyt tämä on ollut mikään erikoinen päivä, ei päältäpäin katsottuna ainakaan, mutta se on ollut armon päivä, ja se on vasta erikoista!
Olen viettänyt aika monta unetonta yötä viime aikoina, ja epäilen että kahvi on pääsyyllinen tähän.
Joten minä päätin aamulla jättää aamukahvit väliin, ja sen jälkeen myös aamupäiväkahvit, iltapäiväkahvit ja jopa iltatilkku.Nyt alkaa jo pää tuntua hieman kipeältä, mikä on merkki siitä että myrkky alkaa lähteä kropasta.
Toivottavasti yöunet alkavat taas toimia kun vain jaksan jatkaa tätä vieroituskuuria!
Tänään minulla ei ollut saarnavuoroa, päivä oli siis vapaa muita edesottamuksia varten. Ensin lähdin Raippaluotoon, missä äidinmuori vielä asuu yksinään vanhassa talossaan, Hän täyttää ensi vuonna 90, ja alkaa jo olla aika heikossa kunnossa, mutta tulee vielä kuin tuleekin toimeen, kunhan vain minä ja veljeni käymme siellä tarpeeksi usein auttamassa niissä askarteissa joihin hän ei enää itse pysty.
Kun tulin sieltä menin Huutoniemen sairaalan kautta katsomassa ihmislasta joka nyt joutuu siellä olemaan lukitun oven takana. Joskus elämä on vain liikaa, ja silloin on tietenkin hyvä että hoitopaikka on olemassa, mutta kyllä siellä taas kerran ajattelin, etä saa olla tosi kiitollinen, kun vain voi käydä kansliassa pyytämässä, ja sitten pääsee noin vain ulos ja pois sieltä!
Mielenterveys ei ole mikään itsestään selvä asia, nin kuin ei myöskään fyysinen terveys! Kiitollinen olin myös siitä, että ihminen, jota kävin katsomassa, ilmeisesti oli toipumassa. Tämä on vastaus monien rukouksiin!
Tulin kotiin, ja päätin mennä puolukkametsään, kun kello ei vielä ollut kuin neljä iltapäivällä.
Isoäidin puolukkamehu on yleinen suosikki vanhimman pojan perheessä, ja perheessämme yleensä, mutta sen tekoon vaaditaan tietenkin puolukkaa, ja niiden poimiminen on vaarin vastuulla.
Asun kuitenkin niin onnellisessa paikassa, että puolukka löytyy niin paljon kuin tarvitsemme kävelymatkalla talosta, että ei tarvitse muuta kuin voittaa laiskutusta ja väsymystä, niin itse työ käy hetkessä.
Ihmettelin taas kerran kuinka äärettömän kaunis luonto osaa olla tähän vuodenaikaan! Jos minulla olisi aika voisin viettää vaikka viikkokausia metsässä syksyllä!
Hän, joka on kaiken tämän suunnitellut ja luonut on todella sekä suuri että hyvä!
Minulla on hyvä ystävä joka on metsätekniikko. Uskovainen mies, ja sellainen joka näkee ja miettii monenlaisia. Hän sanoi kerran, että metsä on Jumalan selkä.
Tarkoitti, että ihminen ei voi nähdä Jumalaa, mutta niin kuin Mooses sai nähdä Herran selkä, niin mekin saamme, se on näkyvissä luonnossa! Täysin raamatullinen ajatus, niinhän sanoo Paavalikin Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa!
No niin, nyt ovat marjat puhtaat, vaimo tulee pian kurssistaan ja ottaa ne käsittelyyn, ja meikäläinen taitaa mennä pikkusen treenaamaan, tämän ikäisenä ei enää pysyy kunnossa ilman työtä ja vaivaa, se onnistui nuorempana, mutta ei enää! Saa myöskin olla kiitollinen siitä että vielä on sen verran terve, että voi ylläpitää tätä fyysistä olemusta, jossa me ihmiset nyt joutumme olemaan tämän maanpäällisen vaelluksen aikana!
Olen siis suhteellisen iloinen, tyytyväinen, ja kiitollinen tänään! Toivottavasti te muutkin löydätte aiheita kitollisuuteen!