”Jos olisin tehnyt noin, tehnyt oikean valinnan silloin joskus muinoin, silloin koko elämäni olisi ollut aivan toinenlainen, ja tietinkin paljon parempi!”
”Voi, jos olisin jättänyt tuon sanomatta tai tekemättä, silloin tilanteesta ei olisi kehittynyt tällainen katastrofi…”
Kuulostako tutulta? Hyvin harva meistä on onnistunut välttyä jossittelusta.
En tiedä montako kertaa tällaiset ajatukset ovat tulleet vastaan sielunhoitokeskusteluissa. Hyvin usein silloin on ollut kysymys kutsusta. Ihminen on nuorena kokenut Jumalan kutsu johonkin tiettyyn tehtävään, mutta ei ole uskaltanut luottaa siihen, että tämä tosiaan oli Herralta, tai ympäristö on neuvonut luopumaan ajatuksesta, tai sitten koulutus, tai perhe ja lapset, tai ties mitä on tullut väliin. Ja sitten ihminen keski-ikäisenä koe, että juna on mennyt, ja minä jäin asemalle.
”Jos vain olisin rohkeasti lähtenyt silloin nuorena, olisin voinut tehdä suuria Jumalan valtakunnassa, olisin voinut olla siunaukseksi niin monille, mutta nyt minusta tuli vain tällainen Matti Meikäläinen, elämäni tarkoitus on pilalla…”
Kristityn ensimmäinen kysymys, kun koettelee erilaisia asioita ja ilmiöitä, tulee aina olla: onko tämä nyt hengestä tai lihasta?
Onko se henki, joka jossittelee, joka valittaa, kun juna on mennyt, ja minusta ei ikinä tulee mitään?
En uskoisi! Tämä on kyllä lihan, vanhan Aaatun valitusvirsi! Liha tujoittaa menneitä, ja harmittelee sitä, mikä on ollut ja mennyt, eikä enää ole muutettavissa. Tällaisesta taaksensa katsomisesta ihminen muuttuu pikku hiljaa suolapatsaaksi. Sen takia Jeesus varoittaakin meitä katsomasta taaksemme.
Kun olin aikonaan raamattukoulussa, eräs opettajista kerran varoitti meitä juuri tästä. Hän sanoi muun muassa näin: ”Herra antaa meille tulevaisuuden ja toivon, ja siihen meidän on aina katsottavaa! Jumala voi käyttää sinua missä vain, ei ole niin, että on vain yksi paikka olemassa maailmassa, missä voit elää kristityn elämää! Tärkeintä ei ole, missä satut tänään olemaan maantietellisesti, tärkeintä on että sydämesi on oikeassa asemassa Herran edessä, että olet valmis seuraamaan Jeesusta tänään ja huomenna, perheessäsi, työpaikallasi, seurakunnassa, misä olet, jne.!”
Tästä opetuksesta minulla on ollut paljon hyötyä! Tyhmyyksiä ja väärejä valintoja tulevat aina tehtyjä – kun me nyt kerran emme ole täydellisiä. Joskus saamme pyytää anteeksi sekä ihmisiltä että Herralta, ja siihen pitäisi sitten jossittelu loppua, ennen kuin se edes on ehtinyt alkaa!
Armon lapsina saamme sanoa: ”Herra, tuon, minkä olit eilen edeltäpäin valmistanut minulle, se meni kyllä ohi. ja minä kiitän sinua siitä, että saan anteeksi, ja siitä, että tänään on uusi armon päivä, uusia mahdollisuuksia, että tie jatkuu, enkä tarvitse juuttua kiinni tähän tuon eilisin töppäyksen takia!”
Tulevaisuus ja toivo! Avainsanoja aina silloin , kun huomaa, että jossittelu on alkamassa…