Millainen Jumala on, ja meidänkin tulisi olla
Jumala on rakkaus
Joskus ihminen kaipaa todistuksia Herran rakkaudesta, mutta katsoo väärään suuntaan. Me yritämme nimittäin useimmiten tutkimalla meidän omat olosuhteet, miten meidän perheemme tai ystävimme käy, tai vaikka jopa katsomalla miltä maailma näyttää, löytää todistuksia Jumalan rakkaudesta.
Jos minun menee hyvin, ja kaikki on kunnossa, tuntuu siltä ett voin luottaa Jumalan rakkauteen, mutta kun vastoinkäymiset hyökkäävät, asia muuttuu heti monenmutkaisemmaksi!
Jumala on kuitenkin on todistanut rakkautensa meitä kohtaan, ja sellaisella tavalla että todistus kelpaa kaikissa elämäni käänteissä! Täytyy vain katsoa oikeaan suuntaan, siis Golgata.! Room 5:8
Rakkauden mittapuu on halukkuus antaa elämänsä toisten puolesta. Joh 15:12-14
Jeesus sen teki, ja niin meidänkin tulisi tehdä!
Tämä tarkoittaa käytännössä että meidän tulee antaa ennen kaikkea sielunelämämme, sen minkä me ajattelemme, tunnemme, haluamme, ne meidän omat tärkeät mielenpiteemme ja ideamme, olla valmis luopumaan asenteesta että kaikkien pitää olla samaa mieltä kuin minä tässä asiassa ennenkuin hyväksyn heidät, tällä tavalla antaa elämämme uskovien yhteyden puolesta.
Niin kauan kuin pidämme kiinni siitä, että on vain kaksi tapaa tehdä ja ajatella,- siis minun tapani ja väärä tapa, – me emme anna elämämme veljiemme puolesta.
Jos emme ole valmiit tällä tavalla antamaan elämäämme toisten puolesta, pyhien yhteys muuttuu miljoonaksi ja kuudeksi eri lahkoiksi, ja todistus maailmalle jää antamatta – tai muuttuu jopa kielteiseksi.. Joh 13:34-35
On tietenkin sellaisia asiota, joista emme voi tinkiä.
Ne liittyvät Jeesuksen persoonaan ja työhön.
Mutta useammat kristityt ovat yksimielisiä näissä asioissa!
Riidat syntyvät muista asioista, sellaisista joissa meillä olisi varaa antaa muiden ajatella omalla tavallaan ja kuitenkin hyväksyä heidät uskonveljinä ja sisarina!
Siis antaa elämämme heidän puolesta.
Näin Jumala rakastaa meitä, ja näin meidän tulee rakastaa muita.
Jumala on oikeudenmukainen
Jumala ei katso henkilöön. Apt 10:34
Eikä meidänkään tulisi katsoa henkilöön! Jaak 2:1-9
Kaikki ovat yhtä arvottomia – syntisinä me olemme kaikki tulleet Herran tykö, aivan yhtä syntisinä. Jaak 2:10
Kaikki ovat yhtä arvokkaita – Jumala on antanut Poikansa hinnaksi, että me voisimme pelastua!
(Jos joskus ajattelet, että ”minä olen arvoton, ei minusta ole mihinkään”, ajattele silloin että jonkin tavaran hinnan määrää se, minkä joku on valmis maksamaan siitä.
Olet maksettu Jeesuksen verellä, kallein mahdollinen hinta, ja tämä on siis arvosi…)
Jumala on pyhä
Sellaiset raamatunpaikat kuin esim. Jes 6 tai Hebr 10:26-31 antavat kuvan Jumalasta, josta me nykyään puhumme aivan liian hiljaa – jos yleensä mainitsemme sitä ollenkaan: Kuva Jumalasta tulena, joka polttaa kaikki saastaista ja saastaiset tuhkaksi.
Ihminen, joka kohtaa Herran pyhyyttä, huomaa aina hajoavansa kappaleiksi, sillä me emme ole ehjät, me emme ole ”yksi”, meissä on saastaisuutta ja syntiinlankemuksen kaikki seuraukset.
Jos luomakunta ei olisi luotu Kristuksessa ja olisi vieläkin Hänessä, Kol 1:14-17, se ei voisi olla olemassa hetkeäkään. Ensin Jeesus valittiin Pelastajaksi, sitten vasta Jumala hänessä loi taivas ja maa! 1 Petr 1::20
Jumalan pyhyys on meille vaikea konsepti. Herra tekee paljon sellaista, joka meidän mielestä ”menee yli”, jotenkin tuntuu liiottelulta. Me emme ole pyhiä, ja sen takia me olisimme monta kertaa valmiit suvaitsemaan sellaista, mikä on Herralle kauhistus.
Esimerkkejä tästä on 3 Moos 10, kun Naadab ja Abihu paloivat tuhkaksi, kun toivat vierasta tulta Herran eteen,
Joosua 7, missä koko kansa saa kärsiä yhden miehen, Aakanin synnistä,
2 Sam 6:3, missä Ussa kuolee kun koskee arkkiin,
ja Apt 5, missä Ananias ja Safira valehtelevat peltonsa hinnasta ja kuolevat.
Vaikeutemme on näissä kahdessa sanassa: ”oikeus” ja ”armo”.
Jos ihminen saa armon, hän tottuu hyvin helposti siihen, ja ottaa pian armo itsestään selvänä asiana.
Jos sitten joskus tuleekin vastaan oikeus, eikä armo, sitten me koemme tätä epäoikeudenmukaisuutena!
Yllämainituissa esimerkeissä tuli oikeus, eikä armo.
Mutta kun Herra melkein aina antaa meille armon, eikä oikeutta, me emme tunnista Hänen oikeuttansa oikeutena, silloin kun se joskus tapahtuu!
Joskus ihmiset tosiaan ajattelevat päinvastoin, ja sanovat, että oikeudenmukainen ja pyhä Jumala ei oikeastaan saisi olla armollinen. Eihän oikeus silloin tapahdu!
Silloin he unohtavat, että Jumala on armollinen juuri pyhyydessään, sillä oikeus on jo tapahtunut!
Golgatalla ilmestyy sekä Jumalan oikeus, että Hänen armonsa! Room 3:23-25
Tämä toimii myös toisinpäin. Joku, joka on saanut sen mihin hän on oikeutettu, katsoo helposti sen epäoikeudenmukaisuudeksi, jos joku toinen saa armon. Kertomus tuhlaajapojasta. Luuk 15, on yksi esimerkki tästä, kertomus viinitarhurista, Matt 20:1-16, on toinen.
Olemme välillä murheissamme kun Jumala ei ole läsnä seurakunnassaan samalla tavalla nyt kuin Hän oli alkuseurakunnassa, mutta mitä tapahtuisi, jos Hän olisi? Pelkään pahoin, että voisi tulla paljon odottamattomia kuolemantapauksia…
Meidän tulee olla pyhät niinkuin Herramme on pyhä, ja se onnistuu vain Jeesuksen veren, Sanan, ja Hengen kautta! Me emme voi muuttaa itseämme, mutta Hän, joka asuu meissä, voi meissä vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, niin että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuu meissä ja meidän kauttamme, sillä Jumalalle mikään ei ole mahdotonta!
Jumala on valkeus, ja vain jos me vaellamme valkeudessa – elämme täysin avoimesti ja yrittämättä salata mitään Hänen edessään, yrittämättä olla muiden ihmisten edessä jotakin muuta ja parempaa kuin me tosiaan olemme – tämä Jumalan valkeus voi heijastua meissä! 1 Joh 1:7-10
Gal 5:22 kertoo Kristuksen luonteesta ja kutsuu sen ”Hengen hedelmäksi”.
Tällaisiksi pyhiksi ihmisiksi Jumala tahtoo muuttaa meidät, mutta että se onnistuisi, Jumalan pyhyyden täytyy tappaa ”vanhaa Aatua”, liha, joka ei voi olla Herralle kuuliainen eikä voi pyhittyä.
Paavali puhuu sellaisista, jotka vaeltavat ristin vihollisina, vaikka ovat uskovaisia. Fil 3:17-19
Luulen, että hän puhuu juuri sellaisista, jotka kyllä mielellään ottavat vastaan kaikkea hyvää mikä meille annetaan ristin kautta, mutta eivät anna ristiä tehdä työnsä heissä, eivät halua ottaa ristiänsä ja seurata Herraa.
Jumala on pyhä, ja Jumala on Isä. Hän on siis Pyhä Isä ja Jeesus sanookin ”Pyhä Isä”. Joh 17:11
Ei pitäisi siis olla yllätys meille, että hän myös kasvattaa meidät sellaisella tavalla että mekin, Hänen lapsensa, olisimme pyhiä ja tulisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään. Hebr 12:4-11
Mutta yllätys se kuitenkin melkein aina meille on, ja monta kertaa me emme ollenkaan ymmärrä tai hyväksy Herran kuritusta.
Sillä me emme ole ymmärtäneet että Jumala ennen kaikkea on pyhä ja että kaikki, mitä Hän on, loppujen lopuksi lähtee Hänen pyhyydestään.
Edellytykset että me voisimme tulla pyhiksi ovat että me pysymme Kristuksessa, Joh 15; ja että me olemme valmiit ottamaan ristimme aina silloin kun meidän tahdomme ja Herran tahto menevät ristiin, Matt 26:39-42, ja että olemme valmiit antamaan Isä karsia pois ylimääräiset ja hedelmättömät asiat elämästämme. Joh 15:2
Jumala on kiivas
Herran pyhyydestä seuraa luonnollisesti että Hän on Kiivas.
Jumala ei ole kylmä ja välinpitämätön, pahuutta ja uskomattomuutta vastaan hän reagoi voimakkaasti. 2 Moos 20:5
4 Moos 25:1-12 antaa hyvän esimerkin siitä, että Herra haluaa että mekin olisimme kiivaita!
En tietenkään yrittää sanoa että meidänkin pitäisi keihään kanssa lähteä jahtaamaan niitä, jotka luopuvat Elävästä Jumalasta. Joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu, mehän emme taistele lihan aseilla, eikä lihaa ja verta vastaan.!
Mutta taistella meidän kuitenkin pitää ja kun paha pyrkii Herran seurakuntaan meidän ei tulisi olla kuin kolme pientä apinaa – yksi ei näe, toinen ei kuule ja kolmas ei puhu…
Saamme välillä kuulla, että meidän pitäisi olla järkevät, eikä mennä äärimmäisyyksiin. ”Tasapainoinen / järkevä” voi kuitenkin joskus olla sama kuin ”penseä” – penseys on nimittäin tasapaino kuuman ja kylmän välillä. Ilm 3:15-20
Jumala on nöyrä
Niin Jeesus sanoo. ”Minä olen nöyrä”. Matt 11:29
Ja kun näemme, kuinka paljon vihaa, herjauksia, ja pilkkaa Jumala kestää ja kuitenkaan ei hävitä vastustajiaan kerralla, silloin ymmärrämme että Jumala tosiaankin on nöyrä.
Samalla voimme oppia jotakin siitä, mikä nöyryys ei ole!
Jeesus ei suostu muiden komenneltavaksi.
Hän reagoi hyvin voimakkaasti, kun ihmiset eivät kunnioita hänen Isäänsä.
Han sanoo hyvin terävästi, kun uskonnolliset johtajat heittävät raskaita taakkoja toisten hartioille.
Hän ei siis ole mikään ovimatto, ei mikään ”anteeksi nyt kun olen olemassa” – ja juuri tällaista me ajattelemme, kun puhutaan nöyryydestä.
Mutta Jeesuksen nöyryys on aito! Hän ei etsi omaa kunniaa, mutta Jumalan kunniaa kylläkin!
Ja tämä on aidon nöyryyden ydin, olla etsimättä omaa kunniaa.
Jos emme alistu tähän totuuteen, vaellus uskossa tulee mahdottomaksi. Joh 5:44