6. Millainen Jumala ei ole, eikä meidänkään tulisi olla
Jumala ei ole auktoritääri, siis itsevaltainen!
Olemme kutsutut vapauteen, ei orjuuteen.
Jumala on rauhan Jumala, Hän on ehjä ja yksi. Tämä Jumalan yhteys ja ykseys perustuu auktoriteettiin ja vapaaehtoiseen alistumiseen. Tämä on tietenkin myös Jumalan valtakunnan järjestys. Ilman vapaaehtoista alistumista ja tahtoa palvella muita rakkaudessa, ei ole hengellistä auktoriteettiakaan, sen opimme tavasta, jolla Henki alistuu Pojan auktoriteettiin ja Poika Isän auktoriteettiin ja he molemmat näin saavat Isältä täydellisen auktoriteetin.
Jumalan valtakunnassa Jeesuksella on kaikki valta.
Hän yksin siis käyttää valtaa siellä.
Me muut palvelemme toistamme rakkaudessa, annamme elämämme toisten puolesta.
Kun me sen teemme, heidän, joita me palvelemme, tulee vapaaehtoisesti alistua, sillä muuten he eivät voi ottaa vastaan sitä rakkautta ja elämää, jonka Herra tahtoo antaa heille meidän kauttamme.
Me huomaamme jo pelastuksessa miten tämä toimii. Sillä ihminen ei voi ottaa vastaan pelastusta ja syntiensä anteeksi saamista, jos hän ei suostu nöyrtymään ja hyväksymään että Jumala on oikeassa, kun hän sanoo ”sinä olet syntinen”.
Et voi vastaanottaa rakkautta tai armoa sellaiselta henkilöltä, jota vastaan sinä kapinoit! Vasta silloin kun ihminen omasta vapaasta tahdostaan nöyrtyy alistumaan, on sellainen mahdollinen.
Jumala ei siis ole auktoritääri, hän ei pakota, hän ei käytä valtaa, sillä Hän tahtoo että me voisimme ottaa Hänen rakkauttaan vastaan!
Tästä seuraa, että kristitty ei oikeastaan tarvitse muuta kuin vastaus kahteen kysymykseen, sitten hän voi löytää paikkansa Herran seurakunnassa.
Ensimmäinen kysymys: Kuka on minun paimeneni sellaisella tavalla, että antaa elämänsa – aikansa, rakkautensa, jne – puolestani? Hänelle, tai heille, minun tulee olla alamainen, että voisin ottaa vastaan, minkä Herra heidän kauttaan antaa.
Toinen kysymys: Keitä on Herra antanut minulle paimennettavaksi, että minä antaisin elämäni heidän puolesta? Heitä minun tulee palvella rakkaudessa.
Jos he sitten vapaasta tahdosta haluavat olla alamaisia minulle, että he kuuntelevat minua ja ottavat vastaan sen, minkä annan heille, silloin rakkaus, jonka itse olen saanut, virtaa eteenpäin heillekin.
Tämä ketju menee poikki heti, jos joku kapinoi tai jos joku lähtee käyttämään valtaa,
Silloin pahuuden henkivallat pääsevät murtautumaan sisään.
Ei ole mikään yhteensattuma että Pyhä Henki Paavalin kautta ensin muistuttaa että jokaisen tulee olla alamainen niille, joille tulee olla alamaninen ja palvella niitä, joita tulee palvella, ennen kuin hän opettaa hengellisestä taistelusta! Ef 5:22-6:20.
1 Kor 13:4-6
Tämä ei ole vain kaunis runo, jota voi lukea sopivisa tilanteissa, ja sitten taas unohtaa kun hääseremonia loppuu. Tämä on lyhyt ja ydkäs kuvaus siita, mikä Jumala ei ole, sillä Jumala on rakkaus!
Jumala ei kadehti. Niin ei meidänkään tule kadehtia!
Jumala ei kerskaa eikä pöyhkeile. Jos Jumala ei ole mikään kerskailija, ei meidänkään tulisi olla sellaisia!
Jumala ei käyttäydy sopimattomasti. Niin meidänkin tulee ajatella miten me käyttäydymme!
Herra ei etsi omaansa. Silloin meidänkin tulee jättää ne omat edut etsimättä!
Hän ei katkeroidu, eikä muistelee kärsimänsä pahaa. Siis meidänkin tulee antaa vihamme ja pettymyksemme hänelle joka päivä, ettei pettymys ja viha kompostoi meidän sielussamme ja muuttuu katkeruudeksi!
Jumala ei iloitse vääryydestä, ja niin meidänkin tulee varoa, ettemme aja sellaisia asioita., jotka ovat Jumalan sanan vastaisia, ja iloitsemme kun ne menee läpi. Voimme kai samalla sanoa, että Herra ei iloitse väärästä syystä, ja sen takia vahinkoilo ei ole niitä ilonaiheita jotka kristitylle ovat sopivia.
Rauhaa veli Herrassa. Olen joskus ajatellut, että onko väärin rukoilla asioita muuttumaan, niitä jotka Jumala on Sanassaan ilmoittanut tapahtuvaksi.
Riippuu siitä miten Herra on ilmoittanut asiaa, ja miten me rukoilemme, minä ainakin sanoisin näin.
Jos Herra esimerkiksi on sanonut, että kansa, joka vainoaa Aabrahamin jälkeläisiä joutuu kirouksen alle, silloin ei kannata rukoilla että tällainen kansa noin vain pääsisi kuin koira veräjästä synninsä seurauksista.
Mutta jos me rukoilemme että kyseessä oleva kansa tai ryhmä tekisi parannusta, ja kääntyisi pahasta teostaan, silloin voimme myös rukoilla että Herra armahtaisi heitä kun ja jos he kääntyvät!
Voimme myös rukoilla lisää armoaika, lisää aikaa tehdä parannusta sellaisille jotka avoimesti ja ja Herran Sanaa halveksien tekevät syntiä. Vaikka Herra on sanonut sanassaan etä synnin palkka on kuolema tiedäme myös eta Hän ei halua että syntinen kuolisi, vaan että hän kääntyisi ja saisi elää!
On siis olemassa asiota, joissa Herra on asettanut tietyt ehdot, ja nissä meidän tulee aina rukoilla että ihmiset ottaisivat vastaan Herran armo, että Jumalan pelastava tahto tpahtuisi.
Mutta jos rukoilemme että Herra pelastaisi sellaista, jolla ei ole sydämen uskoa eikä suun tunnustusta, eikä koskaan käänny Herran puoleen, silloin rukoilemme että Herran tahto ei tapahtuisi – ja meidän tulee aina rukoilla että Isän tahto tapahtuisi.
Sitten on tietenkin myöskin sellaisia asioita jotka eivät muutu.
Ei vaikka me kuinka rukoilisimme.
Kaikki ne loppuajan tapahtumat josta Sana puhuu tulevat tapahtumaan. Piste. Siinä ei auta rukous eikä loitsu.
Meidät on käsketty rukoilemaan että me pysyisimme hereillä ja lujina loppuun asti, mutta jos rukoilemme että kaikki nämä asiat eivät tapahtuisikaan, silloin tuhlamme vain ilma ja aika.