Miten Jumala suhtautuu ei uskoviin
Meidän tulee tietää mitä Herramme ajattelee heistä, jotka vielä ovat uskosta osattomia, sillä meidänkin tulee tietenkin suhtautua heihin samalla tavalla kuin Hän!
Jeesus sanoo: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen usko, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita, mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.”
Jumala siis rakastaa tätä maailmaa, ja jokaista ihmistä, joka täällä on.
Maailma ja sen ihmiset ovat kuitenkin syntinsä takia sellaisessa tilassa että hukkuvat, joutuvat kadotukseen, jos Jumala ei heitä auta.
Jumala on auttanut lähettämällä pelastajan, antamalla Poikansa.
Joka tartuu pelastajan käteen, se pelastuu.
Joka kieltäytyy tarttumasta Herran ojennettuun käteen, se hukkuu, luonnollisesti.
Jumala siis näkee meitä niinkuin olisimme vedessä avomerellä, hukkumassa ilman mahdollisuuksia pelastaa itseämme.
Hän säälii meitä, ja tahtoo auttaa, mutta ei vastaan omaa tahtoamme.
Jos taivas olisi täynnä ihmisiä, jotka eivät tahdo muuttua, eivät tahdo hylätä syntiään, jotka pitävät kiinni pahuudestaan ja kieltäytyvät noudattamasta Herran tahtoa – silloinhan taivas muuttuisi helvetiksi!
”Jumala tahtoo että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim 2:4
Tämä on meidän lähtökohdamme.
Ei ole meidän asia miettiä ja päättää kenelle kannattaa todistaa , ja kuka on toivoton tapaus, jolle ei kannata puhua. Jeesus on kuollut jokaisen ihmisen puolesta, ja tämä on jokaiselle kerrottava!
Jumala tahtoo että evankeliumia julistetaan kaikille, että saisivat kuulla ja voisivat pelastua. Room 10:14-17
Joskus ihmiseltä tuntuu, että olen niin huono, ja elämäni on sellaista sekasortoa, että enhän minä nyt voi lähestya Jumalaa! Ensin minun täytyy tulla paremmaksi ihmiseksi, ja sitten voin ajatellaa asiaa…. Ja ”sitten” ei koskaan tule.
Jos me kristityt harrastamme liioteltua moralisointia, ja evankeliumi jotenkin jää toissijaiseksi asiaksi, sitten heitämme pian muita ihmisiä kiveellä eikä pelastussanomalla.
Välikohtaus Johanneksen kahdeksannessa luvussa, missä fariseukset ja lainoppineet tuovat aviorikoksesta kiinniotetun naisen Jeesuksen luokse, kertoo meille että Jeesus ei tosiaan tuomitse ketään tässä ajassa. Hän ei tullut tänne tuomitsemaan, vaan pelastamaan!
Tuomio tapahtuu vasta silloin kuin hän tulee takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Hän sanoo kyllä naiselle: ”Äläkä tästedes enää syntiä tee”, mutta tämä ei ole tuomio, se on varoitus että hänen elämäntyylinsä vie kadotukseen, ja se on tarjous – voit kääntyä, voit lähteä seuraamaan minua, saat uuden mahdollisuuden!
Näin ei meidänkään tulisi tuomita muita!
Kyllä me joudumme sanomaan, että juuri sen takia että me olemme syntisiä Jeesus tuli, muuten armolla ei enää ole mitään merkitystä.
Mutta me emme saa sanoa tätä omahyväisesti, halveksien muita ja korottaen omaa nuhteettomuuttamme, silloinhan olemme fariseusten kaltaisia.
Joka on synnitön, se heittäköön kiveellä!
Joka tietää olevansa syntinen, tietää olevansa armon tarpeessa, se kertoo vain toiselle että sinäkin olet armon tarpeessa aivan niinkuin minä, ja minä tiedän mistä voit saada armoa, kunhan vaan tunnustat tarvitsevasi sellaista!
Näin pyhä, kiivas, armollinen ja nöyrä Jumala suhtautuu tämän maailman synnintekijöhin.
Kukaan ei voi tällaista Jumalaa täysin ymmärtää, ei ainakaan tässä elämässä, mutta ehkä sellaisella on ainakin pieni mahdollisuus, joka lähtee seuraamaan Häntä teoissa ja totuudessa.
Olen näissä minun ”Jumala”-kirjoituksissani yrittänyt antaa esimerkkejä siitä, minkä Jumala on ilmoittanut itsestään meille ihmisille tässä ajassa. Tarkoitukseni ei ole ollut luoda laatikkoa johon Jumala mahtuu, että voisin sitten sanoa että tällainen on Jumala, katso, minulla on Jumala tässä minun pienessä laatikossani!
Vaikka kuinka paljon me saisimme tietää, vaikka lyömme yhteen kaikki tieto ja ilmestys mikä meillä on – aina on Jumala suurempi!
Vasta ylösnousemuksen jälkeen, kun olemme muuttuneet Jeesuksen kaltaisiksi, voimme nähdä kasvoista kasvoihin, nyt näemme vain ”kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin”. 1 Kor 13:12