Eläkeläisen kesäloma on alkanut eilen, nyt minulla on kuusi viikkoa vapaata. Yleensä sanotaan että eläkeläisillä ei ole kesälomaa, mutta poikkeuksia löytyy jokaiselta säännöltä, eikö? Onhan se nyt eläkeläiseltä itse kiinni, jos ymmärtää pitää loma tai ei!
Viime pyhänä olin ensin lauantaina Kokkolassa, puhumassa Keskipohjanmaan Kansanlähetyksen kesätapahtumassa, ja sitten sunnuntaina Koivulahdella – siellä odotti tosin hieman helpompi tehtävä, sillä siellä kokous oli ruotsinkielinen.
Kokkolassa totesin aluksi, että ”iloksenne olen tänne tullut, sillä minä kyllä ymmärrän että voi olla ilon aihe suomenkielisille kunnella kun meikäläinen yrittää puhua suomea – mutta iloitkaa vain, kyllä minulla on varaa siihen!”
Kunhan vain saan puhua Jeesuksesta, viis siitä vaikka välillä saatan itseni naurunalaiseksi!
Yleensä suomenkieliset ovat hyvin kohteliaita minua kohti, välillä liiankin kohteliaita! Olen monesti pyytänyt, että kertoisivat minulle sellaisista toistuvista kielivirheistä, joita teen, ja jotka olisivat helposti korjattavissa, kunhan vain saisin tietää niistä, mutta vastaukset ovat aina samantyyppisiä: ”Kyllä sinä hyvin puhut”, tai ”kyllä me kaikki ymmärrämme”, jne.
Tai melkein aina – kerran mies nimittäin tuli minun puheelle kokouksen jälkeen, ja sanoi: ”Minä kyllä ymmärrän miten sinusta tuntuu. minä puhun nimittäin aivan yhtä huonoa ruotsia kuin sinä suomea!” Siinä aito israelilainen, jossa ei ollut vilppiä! 
Silloin kun vielä olin nuori ja nätti – nyt en ole enää kuin ”ja” - olin työssä metallialalla, ja kun silloin minulla oli suomenkielisiä työtovereita, sain joka päivä puhua toista kotimaista, mutta kun sitten ryhtyin täysiaikaiseksi saarnaamieheksi 35 vuotta sitten, tämä jokapäivänen kosketus suomenkieleen valitettavasti jäi pois.
Yritän ylläpitää ne vähäiset taidot mikä minulla on lukemalla suomenkielienen raamattu, uuutiset, kirjat, jne. mutta se ei voi korvata sitä harjoitusta, joka saa keskustelemalla.
Viihdyn kuitenkin hyvin esim kansanlähetyksen väen seurassa, tämän kielikysymyksen huolimatta. Minun näkemyksieni uskonelämästä, kristinopista, ja myös Suomen kristillisyyden tilanteesta on hyvin samanlainen kuin heidänkin, ja minut on aina otettu vastaan veljellisellä rakkaudella heidän piirissään, niin kuin myös muissakin suomenkielisissä tilaisuuksissa, missä olen ollut mukana.
Viimeisestä edesottamuksestani ennen kesälomaa jäi siis hyvä maku, ja hyvä on, kun sillä tavalla voi aloittaa levon viikot!